Rodun historiaa
Chihuahua on hyvin vanha, alun perin Meksikolainen rotu. Arkeologit löysivät kaivauksissaan chihua esittäviä kuvia ja veistoksia vuosilta 500 ja 2000 eKr. Löydöt esittävät pieniä, matalajalkaisia ja tanakoita koiria, joilla on suuret, vinosti ulospäin suuntautuneet korvat ja litteä häntä.
Atsteekkien valtakaudella chihuahua oli hyvin arvostettu, ja sillä oli tärkeä osa uskonnollisissa menoissa. Usein chihuahua haudattiin isäntänsä kanssa, koska uskottiin, että koira vie isäntänsä sielun kuoleman valtakunnan läpi.
Chihuhuaa pidetään maailman pienimpänä koirarotuna ja se on saanut nimensä Meksikon suurimman maakunnan mukaan. Rodun oletetaan kehittyneen tolteekki-intiaanien pyydystämistä ja kesyttämistä villikoirista. Chihuahuasta on myös risteytetty pitkäkarvainen muunnos. Alkuperäinen chihuahua on lyhytkarvainen. Suomeen ensimmäiset chihuahuat tuotiin vuonna 1964.
Luonne ja ulkoinen olemus
Chihuahua kantaa maailman pienimmän koiranrodun titteliä. Tavallinen kokohaarukka on 1,8-3kg, joka on suunnilleen sama kuin siitokseen käytettyjen koirien koko. Chihuilla kaikki värit, värisävyt ja väriyhdistelmät paitsi marmoroitu (merle) ovat sallittuja. Merle-väritys johtuu letaaligeenistä, mikä tarkoittaa sitä, että merlelle koiralle itselleen ei väristä ole mitään haittaa, mutta ongelma syntyy kun yhdistetään kaksi merleä eli kaksoismerlen (=merlepentu, joka on saanut molemmilta vanhemmiltaan merletekijän) väritys on yleensä joko vallitseva valkoinen tai jopa kokovalkoinen. Nämä pennut saattavat olla kuurosokeita tai muuten kehityshäiriöisiä. FCI:n rekisteröintimääräysten mukaan kahta merleä ei saa missään rodussa yhdistää juuri näiden tuplamerlejen syntymisen estämiseksi. Chihuahuoiden yleisin väri on kellertävänruskean eri sävyt.
Chihuahua on ”iso koira pienessä koossa”. Tavallisesti chihuahuat ovat hyväntahtoisia ja yhteistyöhaluisia. Toisaalta ne ovat luonteeltaan itsepäisiä ja erittäin voimakastahtoisia ja vaatii normaalin tapakasvatuksen. Chihua voisi kuvata vilkkaaksi, terhakaksi, itsetietoiseksi, uteliaaksi ja eloisaksi koiraksi.
Chihuahuat ovat taipuvaisia tärisemään ja vapisemaan runsaasti. Yleisimmin se johtuu jännityksestä, mutta voi johtua myös kylmästä tai stressistä. Täriseminen on siis normaalia. Jatkuva täriseminen taas ei ole normaalia, ja se voi kieliä sairaudesta esim. epilepsiasta.
Chihuahuat ovat melko usein tyhmänrohkeita kuvitellessaan olevansa vähintään yhtä isoja ja pelottavia kuin naapurin tanskandoggit. Tietysti jokainen chihuahua on yksilönsä, ja näille pikku napoleoneille on luonnollisesti vastakohtana pidättyväisiä ja ujoja yksilöitä. Usein kotikasvatuksella on suuri merkitys siihen, millainen chihuahuasta tulee, mutta toki perimäkin vaikuttaa siihen.
Kokonsa ja alkuperänsä vuoksi chihuahua on hieman kylmänarka. Siksi talvella voi laittaa koiralle takin estämään paleltumista. Kovilla pakkasilla ei kannata lähteä mahdottoman pitkille lenkeille. Kuitenkin chihuahua pienestä koostaan huolimatta ei välttämättä tyydy sohvakoiran rooliin. Usein se rakastaa reippaita kävelylenkkejä, kirmailua vapaana pihalla ja puuhailua ihmisten kanssa. Chihuahuan kanssa voi myös harrastaa monipuolisesti näyttelyiden lisäksi mm. agilitya ja tokoa.
Käyttötarkoitukseltaan chihuahua on puhtaasti seurakoira.
Terveys
Chihuahuat ovat koostaan huolimatta hyvin terverakenteisia. Niillä kuitenkin esiintyy periytyvää polvilumpion sijoiltaan menoa eli patellaluksaatiota, mutta jalostukseen käytettävät koirat tarkastutetaan eläinlääkärillä sen varalta. Pienille koirille tyypilliset sydämen 
vajaatoimintahäiriöt ovat melko yleisiä vanhemmalla iällä. Myös vesipäätä ilmenee tällä rodulla. Riski lisääntyy sisäsiitosta käytettäessä ja chihujen omenanmuotoisen kallon sekä korostuneen otsapenkereen takia. Chihuahualla on esiintynyt myös etenevää verkkokalvon surkastumaa ja harmaakaihia. Muita tyypillisiä sekä periytyviä vikoja tällä rodulla ovat muun muassa purentavirheet, hammaspuutokset, häntämutkat ja epilepsia. Purentaviat tai hammaspuutokset eivät vaikuta koiran normaalielämään jos se pystyy syömään normaalisti.
Samoin kuin ihmislapsella kallon luut eivät ole monilla chihuahuan pennuilla vielä kasvaneet ja luutuneet yhteen pennun ollessa luovutusikäinen. Otsassa/päälaella luiden väliin jää käsin tunnusteltavissa oleva aukko. Tätä kutsutaan moleraksi tai fonttanelliksi. Monille chihuahuoille jää avoin molera myös aikuisille yksilöille, mutta jalostukseen ei suositella käytettäväksi sellaista yksilöä. Näyttelyssä molera on hylkäävä virhe aikuisella koiralla.
Hengenahdistuskohtaus eli kroosaus, on tavallista chihuahuoilla. Silloin koira vetää ilmaa sisään eikä saa hengitettyä, kohtauksen tullessa nenän hetkellinen tukkiminen sormella auttaa jolloin koiran hengitys tasaantuu. Rakenteellinen osasyyllinen tähän on liian pitkä ja pehmeä kitalaki ja ahtaat hengitystiet, jotka saattavat hetkellisesti painautua kiinni esim. koiran innostuessa. Myös chihujen silmät vuotavat usein kirkasta nestettä. Tämä on tyypillistä rodun silmien suuren kokonsa vuoksi.
Rotu kuuluu Suomen kennelliiton PEVISA-ohjelman piiriin, mikä tarkoittaa, että jalostukseen käytettävät koirat on testattava pattellaluksaation varalta.
Lähteet:
Chihuahua ry
Chihuahua ABC-kirja
Tunturisuden koiralinkit